Sydämen hehku se joskus
kylmän keskellä lämmittää.
Joensuu se vieläkin on
täynnä elämää, helle hetkisen
on vielä täällä. Melkein
koko muu Suomi on varustettu
sateisella säällä.
Kuume kietoo minut
viittaan kooman kaltaiseen,
silti minä vielä hengitän.
Iloisen tarinan tälle päivälle teen.
Lämpö syleilee asfaltin pintaa,
usvan lailla ohikulkijalle
luo ilmeen kangastuksen kaltaisen.
Mustassa paidassani lukee 69- Eyes,
ohikulkijalta punaisen villatakin
äsken sain. Hiljaa ilmassa
kesä leijailee, päivä on lämmin
täynnä helteen kaltaista huohotusta.
Sisällä asunnossani tuoksuu pöly,
kuka saapuisi luokseni, kuka
siivoaisi minun vuokseni?
Aika on liian katoavaista, silti
minä saan sähköposteja niin
erilaisista maista. Ukraina sodan
keskeltä muistaa naista kirjoittavaa,
kiittäen muutama ihminen minua
sanoilla pommittaa. Ne pommit
ovat aivan toista kuin sodan keskellä
putoavat, lohduttomat ovat jäljet ohjusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti