Aivan oman maailman minä jostain löysin,
se avaruudessa roikkuu
löysin köysin.
Sen vieressä mollottaa
joskus se kuu ,kuin juusto
tarjottimella.
Vain unessa minä tiedän kuinka roihun
sytytän, maailman rakkauden kaasu hellaan.
Matkalla utopiaan törmään
enkeleiden pumpuli tutkaan.
Kiinni jään hetkeksi siihen mutkaan.
Sielussani kellot soi,ding dong, kong
on elämä joskus täyttä rimpuilua.
Uni on hieno, silti kaipaan vain sinun
viereesi.
Olen se nainen satujen
sanojani ylös kirjoitanko katuen.
Kauan sitten eksyimme yhteiseen kiintotähteen.
Sisältäsi löysin sen yhteisen voiman lähteen.
Minä elän maapallolla, sisälläni on sielu aikamatkaajan.
Galaksien väleillä sanoillani vaellan.
Kaasukehät ympärillä planeettojen,
se on niin kuin räjähdys alttius välillä ihmisten.
Parisuhteesta yhä täällä haaveillen,
joskaan siihen enää usko en.
Olen nainen pariton, sielussani vain irrallaan
se parini on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti