Kantri kärpänen hetken huoneessani
tänään lentää taas.
Minä kauan sitten
opin kaikki läksyt elämän.
Tänään vielä ymmärrän
vielä enemmän.
Niin kuin aika tuudittaa
lastaan, minä sinua
rakastan ainoastaan.
Saapui aika jolloin olin
vapaa taas, en jaksanut
kauan olla siipi maassa.
Muutokset vyöryvät
elämässä joskus
virran lailla, minä
olen ollut itsestäni poissa,
utopian maassa,
aivan muilla mailla.
Kulta, olen pieni muisto
sielussasi höyhenen kaltainen.
Joskus leijun esiin sieltä
vanhan ajan kapealta tietä.
Anna minun aina olla
ystäväsi, niin lämmin
tunne täyttää mielen,
silloinkin kun unohdat
hetkeksi sen harmonisen
laulun taikka puhe kielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti