Ihmisyys sisälläni
rakentaa
ylipääsemättömän
barrikadin,
en tänään pääse
ikäväni yli.
Sitä tunnetta minun
on pakko
ruokkia hektisin
hellin hetkin.
Niin ystävyys
rakkauden kaltainen
repii yltäni
viimeisenkin
katseilta suojaavan
peittävän
vaatteen.
Minä itseni ristiin
naulitsen,
tunnen stigmat
jotka
itselleni teen, se
kipu puristaa
läpi kämmenen,
tunnen
tuskan läpi ranteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti