Talvi oli kaunis ihmeellinen,
neonkäärmeet koristivat
reunoja parvekkeiden.
Mä eri vuodenajoissa
oudosti liidän. Olen liian
levoton, aika sisälläni
se on myrsky rauhaton.
Sisälläni aika oudosti irti
karannut on. Tahdon kiinni
saada sisältäni sen
levottoman olennon.
Sain tehdyksi kirjan uuden,
kirjoitin siihen ulos
sen yksipuolisen rakkauden.
Nyt on aika löytää uusi muusa.
Minun sisälläni polttavat sanat,
ne tahtovat ulos sisältäni taivaltaa.
Tarantellaa tahtoo tanssia
sisälläni se kesäinen nainen taas.
Sinun piirteesi sisälläni yhä
häikäisee. Kauan se kestää kai.
Niin toivon mielessäni,
jos jonkun voisin saada käteeni
kiinni tarttumaan.
En ehkä tiedä itkenkö,
jos vielä sinusta unta nään.
Liikaa siedän, se katkeruus
surmaa sisältäni kaiken rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti