Maailmaan mahtuu polkuja jotka
johtavat sinne ja tänne.
Ristiin, ja rastiin eksyttäen
pois luota kalleimman ystävämme.
Poliisi hän joskus on ystävänne,
kadonneen ystävän löytää voi.
Vielä ei tietoa siitä,
selviääkö eloon hän.
Niin monta vuorokautta
tajuttomana kotiinsa suljettuna.
Ei auttanut ajoissa kaipaukseni,
ei ääntäni kuunneltu miksei
puhelimeen vastaa hän.
Oloni on liian levoton,
tietämättömyyden tuskaa,
ei voi mitata millään mittarilla.
On vain tämä hetki tässä, ja nyt.
En tietää vielä voi, voiko koskaan
enää meidän yhteinen ääni
nousta karaokessa korkeuteen.
Vieläkö duettomme jälleen soi?
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti