Puhuit äänellä jonka minä kuulin.
Ystäviä meidän ainakin olla luulin.
Laulettiin yhteisillä sävelillä,
nuoteilla illan yli kantavilla.
Silti sinulla ei ollut korvia
kuulla ääntäni.
Kuulla ihmisenkaipuuta rinnalleni.
Niin vuodet kulkivat kulkuaan,
me jälleen kohdataan.
Joko muutoksen tuulet
myötätuulina puhaltaa?
Joko saan tarttua käteen ystävän.
Tahdon sulautua, hukkua
sen hetken maagiseen taikaan.
Tähtitaivaan saat jälleen
tuikkimaan, keskellä muutoksen
tuulien, minä luen sanat
keskeltä polttavien huulien.
Tämän hetkentaika, on aikaa muutosten.
Suloinen Amor saako nuolensa osumaan
osoitteeseen oikeaan.
Minä kuuntelen ääniä muutoksen tuulien,
odotan, mitä tapahtuukaan.
Ota kiinni käteeni, kulje kanssani huomiseen.
Minä sinulle laulun kirjoitan,
voit sen siihen luoda kantavan sävelmän.
Seuraan sanoja elämän,
lauluun yhteiseen toivon äänemme yhtyvän.
Sinä, ja minä voimmeko kulkea
huomiseen käsikkäin?
nyt sinulta kysyn näin.
Mitä sitten vastaatkaan, minä siihen
tyydyn, jään kanssasi laulamaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti