Markkinahumussa näin klovnin tanssivan.
Niin ilosta surusta tanssiko hän?
Oli silmäkulmissaan jäljet kuivuneen kyyneleen.
Minä ohitse kuljin, sen pienoisen halvan kuppilan.
Tahdoin sille tanssivalle klovnille ojentaa
ruusun punaisen. Terälehdille hän, valutti silmästään
kyyneleen vuotavan.
Niin hymyyn puhkesi hetkeksi tanssivan klovninsuu.
Sanoi minulle hän: kiitos ruususta vaalin sitä
niin kauan kunnes se lakastuu.
Laitan sitten lasiseen vaasiin kuivumaan.
Voi raikas ruusukin hetkua vielä,
jälkeen, kun sen aika elosta hehkuvasta kuivattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti