Olen puolikuivakämmekkä,
suonkosteutta huutava.
Tule ja kastele minut
virvoittavalla vedellä,
niin saat kulkea minun edellä.
Juuri tällaisena kesänä
valvoin myöhään.
Nyt on jo aamu, pian vaihtuu heinäkuuksi.
Ei kukaan koskaan ole niin kuin sinä,
ei kukaan koskaan voi olla niin kuin minä.
Kesäkuun viimeinen lauantai,
muistan aina tämän kesän.
Niin kuin, lintuemonpesän.
Valo aamun saapui jälleen,
yön hämärän valta jo kaatui.
Kauniimman päivän teille
ojennan, hopealautasella
hohtavan.
Pilviverhot niitä ei näy,
päivää kohti tieni käy.
Lämpö rinnan, liike lanteen
nimesi piirrän taivaankanteen.
Juice mehujansa tarjoilee,
poutapilvet taivalla kiertelee.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti