Liputanko villiin kaipaukseen yhtyy.
Sen varteen kasvaa villiviini,
minä hukun omiin unelmiini.
Niin kauniilta mies naisen silmissä näyttää.
Sunnuntai, niin onttoa juhlatunnelmaa,
ajatukseni sisälläni rakentaa.
Ei vieläkään nuku kesäinen maa,
pilviverhon takana hetkisen se vain levähtää.
Keskikesä, rakkaus rakkona kantapäissäni
hiertää. Jalat vievät sinne tänne,
kadonnut on ystävämme.
Hän jäi yhden kahvikupillisen velkaa,
kera silmiin tuijotusten.
Se velka paisuu kiertää sisälläin.
Niin maailmantappiin olemme ystävät,
mutta paina mieleen minä siitä
kaihvikupistani en luovu milloinkaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti