Mustana pilvet, sadepisaroita itkee äitimaa.
Minä heräsin, liikaa silti väsyttää.
Silti olen unohtanut kaiken joutavan,
tyhjänpäiväisen haihattelun.
Tahtoisin vain levätä, herätä virkeänä,
kun oikea aika olla hereillä minun.
Jostakin saapuivat ne normaalit kesäkuun sateet.
Turvavöihin unessani enkelin
kiinnittävän minut näin.
Se oli valoisa tunneli, jota kuljin eteenpäin.
Jotain runoistani säilyy jonkin aikaa,
minä jatkan perinnettä Leskisen.
Joudun silmätikuksi Keskisen.
Niin nyt sammutan sisältäni
sitä vihaa maan, opin joskus
pelkästään rakastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti