Viimeisellä rannalla, varpaat märällä sannalla.
Elämän lipuessa viimeistä hetkeä kohti;
hiipuvienhiilien lämmössä.
Minä elin niin kuin villijoutsen, palasin juurilleni.
Minne ne kaikki onnellisuuden vuodet pakeni, minne ne
meni?
Aika ylitseni kulki, vuodet kasvoilleni vuolivat
uurteitaan.
Minä tämän kärsimyksen kivun haluaisin saada jo pois
kokonaan.
Olen valmista viljaa tuonenlautturi kuiskaa korvaani
hiljaa.
Myoliinienarmeija sisälläni tahtoo jo valkoisen lipun
nostaa,
taistelun tahdon jo luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti