Sisältäni kokoon kasaan kaikki
särkyneet ihmisyydensirpaleet.
Äitimaa rinnoillasi kukkii
omenapuut kesäkuun.
Minä levottomaksi, unettomaksi
tulen jälleen. Runon aamuyössä
taas kirjoitan, sen yöhön
kesätuuleen ojennan.
Sinusta jäi sisälleni muisto
aivojen johonkin keskukseen.
Minä nyt nilkuttaen matkaan huomiseen.
Tahtoisin eteeni nyt taikurin elämän.
Maa vain pyörii radallaan,
minä sanoillani nojaan Otavaan.
Minä kovasti palelen,
keskellä helteiden.
Ohi kulki nuoruutein ,
jäljelle jäi vain yksinäisyys.
Kurjet ne suot täyttää sai,
kesäkuu tanssiin joutsenet taas vei.
Aamuyö tuo sisälleni sanat rakkausrunojen.
Usva kesäyön, se tihkuu tunnelmaa.
Tanssii kesäpaidassaan äitimaa,
sen paitaa kukkameri somistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti