Epätavallinen oinas

Korillinen raastettuja tunteita.

Viipale hyvää, paljon kaipausta,

surua yksi raita. Korin laidalla

roikkuu kyynelistä märkä t-paita.

Kuka ymmärtää runoilijan muusaa,

niin tuskallista on olla palvottu,

ujon miehen.

Miehiselle miehelle ei sovi

romanttiset höpinät, ei naisten löpinät.

Minä olen epätavallinen oinas,

niin tunteellinen. Hektisesti hetkessä

elävä, täynnä verta, ja lihaa.

Muodokasnainen, silmälle

ilo jollekin katsella, joka muodoista pitää.

Täyteläistä naista reittä,

vatsaa, käsivartta, pulleaa nännipihaa.

Mies sanoo: Ole hiljaa älä kirjoita mitään,

häpeän sitä, että silmissäsi näytän komealta.

Niin sanoo hän Aatami, eikä Eeva

meitä välttänyt tiedonpuun omenalta.

@ tanninen satu

Vapaudenhinta

Liian kallis on minun vapaudenhintani.

Minä osaan kyllä soutaa,

käsin rakkoisin, ympyrää vain pyöritään.

Ei ole ketään joka pitää veneen perää.

Lujaa kuljen, samaa ympyrää.

Yksinäisyys vain minun tuulisilla

aalloilla pyörittää.

Aamuyöstä lähdit, kun oli aika

nousta auringon.

Rakkaani kaipuunkaravaani luoksesi

sisälläni heti ratsastaa.

On vielä edessäni monta unta,

kun sinä takaisin minun vierelleni käyt.

On aina kyyneltenkin jälkeen

edessäni päivä uus.

Aallot

Aallot nostavat käsiään,

nuo vaahtoiset kourat

kutsuvat luokseen.

Polttava helle, raastaa

taas pintaa, vesi se

houkuttelee huutaa

syliini kiireellä juokse.

Minä vielä ehkä hetken

kohtaamistamme emmin.

Sitten, kun aika on

polttavankypsä,

minä syliisi juoksen kanssasi lemmin.

@ tanninen satu

Aamuun seitsemänteen

Niin aamuun seitsemänteen herättiin.

Pois riisuttiin jo kaikki ulkokultaisuus,

nyt on jälleen armon aamu puhdas uus.

Aamu helisytti tiukujaan,

soitti ensiviuluaan hän.

Minä olin tytär päivänkorennon,

hän poika tuulentuvanmaan.

Me ollaan niitä joita maailma

pitää pilkkamaan.

Aamu vain se seuralaiseni on,

viimeyönä ennen aamunsarastusta

saapui hän. Hän siirtyi luokseni

omasta maailmastaan.

Otin sen lohduttavan tunteen vastaan.

Saan sanat kukkimaan, ne versoavat

lohduttavaa sanomaa.

Ja niin aika jatkaa kulkuaan,

voimiani ajan kanssa mittailen.

Mitkä ovat voimavarani, mitä jaksa en?

Minä sisintäni hiljaa kuuntelen.

@ tanninen satu

Olen puolikuivakämmekkä

Olen puolikuivakämmekkä,

suonkosteutta huutava.

Tule ja kastele minut

virvoittavalla vedellä,

niin saat kulkea minun edellä.

Juuri tällaisena kesänä

valvoin myöhään.

Nyt on jo aamu, pian vaihtuu heinäkuuksi.

Ei kukaan koskaan ole niin kuin sinä,

ei kukaan koskaan voi olla niin kuin minä.

Kesäkuun viimeinen lauantai,

muistan aina  tämän kesän.

Niin kuin, lintuemonpesän.

Valo aamun saapui jälleen,

yön hämärän valta jo kaatui.

Kauniimman päivän teille

ojennan, hopealautasella

hohtavan.

Pilviverhot niitä ei näy,

päivää kohti tieni käy.

Lämpö rinnan, liike lanteen

nimesi piirrän taivaankanteen.

Juice mehujansa tarjoilee,

poutapilvet taivalla kiertelee.

@ tanninen satu

Blues sielussani

Sydämeni puheenvuoro tunteiden

vuoksi, sekä luode.

Olen pitkään yöllä valvonut,

kuunnellut konserttia lintujen.

Olen äänistä noista kovin väsynyt,

niiden laulu kesäyössä on loppumaton.

Siivet uneni katkoo suloäänet lintujen.

Sielustani herran, ja pirun tunnen

kamppailuaan jatkavan.

Pelkään uudestaan maljaa rakkauden

huulilleni kohottaa.

Minun osani on olla se palvottu Madonna,

kun hetki näytännön koittaa.

Blues sielussani se ensimmäistä

kitaraansa soittaa saa.

Kekäleitä kesäyössä kannan sylissäni.

Sen ujonbluesmiehen toivon tuon

tulen polttavan sammuttavan.

@ tanninen satu

Hyväolo

Tunnen oloni niin hyväksi,

koska näen rakkauden valon

sinun silmistäsi loistavan.

Tuo tyylikäs komea mies,

joka rinnallani horjuenkin

joskus kulkee.

Me menimme juhliin,

jokainen nainen kääntyi

sinua katsomaan.

Tuo komea mies, kuinka

onnellinen voinkaan olla

nainen rinnallasi.

Olen niin onnellinen,

koska näen rakkauden valon

paistavan silmistäsi.

Voin sinulle kertoa tässä,

ja nyt RAKASTAN SINUA.

@ tanninen satu

Tämä hetki

Mikään päivä ei ole koskaan

minun päiväni. Sen visusti

kaikilta pystyn useimmin salaamaan.

Voi kunpa tietäisit miten

minuun aina vaikutat.

Niin taas tänään, liikaa häikäistyin.

Sä olet majakka minulle maailmaan

eksyneelle.

Ei lohtua suoda lohduttomalle,

minä siitä laulun kirjoitan.

Laulan sen surullisena yönä maailmalle.

Sä voit hymyillä mulle,

halata kuin ystävää.

En vain voi sitä enää kestää,

kun me aina kohdataan.

Sen hetken ero minut surulliseksi,

lohduttomaksi asettaa.

Niin yö taas päättyy outoon säveleen.

Minä paikkaa sinulle sydämessäni

aivan turhaan säilytän.

Laskee aurinko länteen,

siellä hetken kesäkuunyössä viivähtää.

Niin käänsin sydämeni nurinpäin,

sinun kuvasi vain siellä sokkeloissa

piilossa näin.

Missä on paljon rakkautta,

se surua nurkkiin piilottaa.

Tämä hetki, tässä ja näin. Minä

yksinäisyyden kaapuun verhoudun.

Kirjoitan tekstiä, kunnes olen

kaikista sanoista riisuttu,

sielultani alaston.

Sä olet majakka minulle maailmaan

eksyneelle.

Ei lohtua suoda lohduttomalle,

minä siitä laulun kirjoitan.

Laulan sen surullisena yönä maailmalle.

@ tanninen satu

Tuossa kirjassa yksi runoni

http://www.bod.fi/index.php?id=1257&objk_id=959308

Kiimanpotti

Niin se meni Juhannus jo.

Paistoi hellästi aurinko.

Ihmiset hurmasi superkuu,

narrasi naisen punainen suu.

Nyt soutavat siittiöt vahvoin vedoin.

Kohtua kohti kuka kerkiää ensin.

Nainen vai mies syntyä saa?

Ketä hedelmöittyminen odottaa.

Kohdussa naisen itää varastettu dna.

Sen hän vei ja otti, kun jaettiin

Juhannushumussa kiimanpotti.

@ tanninen satu

Tunteiden bumerangi

Minulla on tuhansia sanoja,

joita tässä loputtomassa tuulimyllyni rattaissa

saan kai ikuisesti pyörittää.

Luet minun sieluani,

vaikket itse sitä vielä käsitä.

Niin nämä päivämme ohi virtaavat,

lipuvat pois elämme käsistä.

Sinä luulet että minusta vielä kuulet,

olen vain välillä liian väsynyt.

Liian väsynyt rakkaalle

ihmiselleni soittaamaan.

Samoja kaavoja yhdessä käytetään,

samoja haavoja, arpia aristavia peitellään.

Sanoja-aitoja ne polttavat huulillani.

Kaunotar, ja hirviö, siinä pyörivä

bumerangi ilmassa kesäisessä.

Vuosi vuoden jälkeen sinua rakastan,

ei sitä voi kätkeä, pois piilottaa.

Niin karua, julmaa on tämä tunteidenmaa.

Ilmasta kiinni otan tunteiden perhosen.

Niin kaunista katseltavaa oli lento sen.

Lasiseen vankilaan tunteeni perhonen

taas vangitaan. Se tunne on kuin

bumerangi kohta karkaa taas lentämään.

@ tanninen satu

Rakkautta hulluutta

Paha silloin on olla sanaton,

kun sisälläsi polttavat sanat on.

Ne tahtoo ulos päästä väkisin,

sen aamun jos joskus vielä näkisin.

Aamukahvilla kera oman armaan,

hukkumatta mustaan surunkarmaan.

Rakkautta, hulluutta voi kantaa mukanaan.

Siitä eroon ei pääse milloinkaan.

Olen sinussa kiinni, kuin pursuileva villiviini.

Minulle muiden neuvot sinusta,

ne ei kelpaa milloinkaan.

Sinä olet jotain liian hyvää, samalla liianpahaa.

Niin pahapoika, ripaus hyvyyttä sisällään.

Hän runojansa kirjoittaa, ne vain häntä voi lohduttaa.

Niin elämä voi olla melkein pelkkää unelmoimista.

Se kantaa hyvin arjen yli. Vielä sykkii runoilijan

levotonsydän. Se villisti kesäyössä lyödä saa,

kun hän unelmillaan sisintään lämmittää.

@ tanninen satu

Klovni

Markkinahumussa näin klovnin tanssivan.

Niin ilosta surusta tanssiko hän?

Oli silmäkulmissaan jäljet kuivuneen kyyneleen.

Minä ohitse kuljin, sen pienoisen halvan kuppilan.

Tahdoin sille tanssivalle klovnille ojentaa

ruusun punaisen. Terälehdille hän, valutti silmästään

kyyneleen vuotavan.

Niin hymyyn puhkesi hetkeksi tanssivan klovninsuu.

Sanoi minulle hän: kiitos ruususta vaalin sitä

niin kauan kunnes se lakastuu.

Laitan sitten lasiseen vaasiin kuivumaan.

Voi raikas ruusukin hetkua vielä,

jälkeen, kun sen aika elosta hehkuvasta kuivattaa.

Kesä sisälläni

Se päivistä keljuin elää,

jos suru laululta huuleni sulkee.

Tämä päivä kai herkäksi mieleni vie.

Tämä viikko voi näyttää houkuttelevalta.

Pettymys liioista toiveista

useimmin puukolla vyöni alle kavalasti iskee.

Joka päivästä jälkiä muistoihini jää.

Nyt on lämmintä, se voi olla hetkisen

liian houkuttelevaa. Kesä sisälläni

kuohuja elämänrattaiden villisti pyörittää.

Tumman varjon selkäni takana

tunnen se syksystä, sateista muistuttaa.

Kukonpojat itsestään aina kesäisin liikaa luulevat.

Ne mielellään siirappia kauniin naisen

huulilta kuulevat. Nainen voi hetkisen hymyillä,

ääneen nauraa, ei vai hymy tule suoraan sydämestä.

Joskus on se palakurkussa, kun Kerttu kaipaa

liikaa Hannua.

@ tanninen satu

Runokuva

Maailman toisella laidalla

kasvaa pieni pihlajapuu.

   Sen puun alla

  tanssii keiju nimeltään Kirsikkasuu.

  Niin olemme kadottaneet kyvyn

  keijuja tanssittaa.

  Minun sisälläni silti asuu

  kadonneiden keijujenmaa.

Keskikesän kynnyksen yli

Kimallus veden verkkainen,

keskikesän lämpimät vedet

uimaan meitä kutsuu.

Taas on aika auringon,

suuret toiveet kesän ne

laatikkooni piilotan.

Alle pöytälaatikkorunojen.

Keskikesän kynnyksen yli

astuu Suomineito suukkosuu.

Juhannusruusut pikkuhiljaa lakastuu.

Taas saapui maanantai

Aina joukossa on yksi kapula,

joka jää kiinni rattaaseen.

Kiire siihen välittömästi

pysähtyy, välttämätön

katkos on siihen todellinen syy.

Taas viikko alkaa siihen,

täällä maan päällä matkaani teen.

Ujous kaivaa sisältä ankarasti,

naista rohkeaa.

En sitä rokkaa rohkaisevaa millään tee.

Rohkea sen rokan syö.

Nyt alkaa se viikon

matka maanantaista

eteenpäin. Minä taakseniko

vain katsomaan jäin?

Nyt on kuljettava vain eteenpäin.

@ tanninen satu

Valonkansantytär

Sinä sateessa keräsit minulle

kukkia korillisen.

Minä nauroin niin, silmäni kyyneliin.

Olit keskikesän menninkäinen,

minä päivänsäde tytärauringon.

Ei voi menninkäinen pitkään

näyttää prinssiltä, silmissä keijukaisen

Niin pimeässä asuu hän,

ei siellä valonkansan tytär voi asustaa.

Niin tuhansin klisein se täytyy elää,

kunnes sen sydämellään ymmärtää.

Minä hoivaavaa kättäsi purisin,

itseni hautaani pian surisin.

Et voi koskaan matkata hiusteni kastanjaan,

kun on mennyt päivät ensihuuman.

Tunnen sisälläni sen auringon lämmön,

sen vetävän kaipuun, kesän polttavan huuman.

@ tanninen satu

Pilviverhon takana

Liputanko villiin kaipaukseen yhtyy.

Sen varteen kasvaa villiviini,

minä hukun omiin unelmiini.

Niin kauniilta mies naisen silmissä näyttää.

Sunnuntai, niin onttoa juhlatunnelmaa,

ajatukseni sisälläni rakentaa.

Ei vieläkään nuku kesäinen maa,

pilviverhon takana hetkisen se vain levähtää.

Keskikesä, rakkaus rakkona kantapäissäni

hiertää. Jalat vievät sinne tänne,

kadonnut on ystävämme.

Hän jäi yhden kahvikupillisen velkaa,

kera silmiin tuijotusten.

Se velka paisuu kiertää sisälläin.

Niin maailmantappiin olemme ystävät,

mutta paina mieleen minä siitä

kaihvikupistani en luovu milloinkaan.

@ tanninen satu

Juhannuspäivä

Istuu enkeli olkani päällä.

Minulla on seuraa kannoillani

orpeja kannan hiuksillani.

Nyt on Juhannus, villinä

luonto elää keskikesää.

Linnut asuvat uutta vahvaa pesää.

Elossa olen, hengitän hetken

luonnon keskellä.

Muistoihini eilisen sukellan.

Olit minun lapsuuteni sankari,

minut yksin tänne maanpäälle

jätit. Joskus olo on minulla

kuin leskellä.

Aaveet tanssivat niityillä balettia.

Nyt on taikayö, sydämeni

villinä kaipuusta lyö.

On Juhannus ollut rankka

viikatenainen turhaa viljaa

kaataa saa. Lakanoissani

yksinäisyys pyörii hetken vaan.

Sitten kutsuu valtatie,

jalat levottomat eteenpäin vie.

@ tanninen satu

Usvan keskellä

Usvan keskellä maailma nukkuu,

kesäyöhön pöllön huhuilu hukkuu.

Aamuun on aikaa yön voi vaeltaa,

usvasta nousee keijukaisten maa.

Niityllä tanssiin peikkojen piiri,

yksi on nimeltänsä Tuuliviiri.

Äitimaa rinnoillansa kantaa

menninkäisten armeijaa,

ne kiukkuisina yön nymfejä

tahtoo rakastaa.

Pilven päällä pumpulissa

nukkuu tähtitaivaan suuri kissa.

Silkkisissä unelmissa

pieni pohjanneito vaeltaa.

Kohti lakeuksia,

heinälatoon tahtoo nukahtaa.

@ tanninen satu

Juhannus

Juhannus nöyränä tässä

huokaan.
Valkoiset liput liehuvat kylissä.
 

Elämä on tässä, ja nyt
uusi ajatus juuri sisälleni syntynyt.

Sylissäsi villinä värisen,
lämpimässä tuulessa hetken tärisen.



Lämpimässä kesässä,
kuin lintu omassa pesässä.

Juhannus juhlivaan joukkoon hyppään mukaan,
vaikka sitä huomaisi ei kukaan.

@ tanninen satu

Juhannustarina

Tuulet vastaisetkin saa puhaltaa.

Minä haavelaivaani kipparoin vaan.

Jossain Jokiasemalla, on päivänsana

Juhannuskokolla.

Voin vakuuttaa, että Juhannus

me juhlatunnelmissa vastaanotetaan.

Niin se tuleva valoisa pitkäyö,

rinnoilleni kajon kokonvalojen lyö.

Suunnassani aina tie on eteenpäin,

vaikka haamut eilisen kannoilleni

pyrkii astumaan. Saa eilinen kai

joskus salaa silmäluomeni

hetkeksi kastumaan.

Minä vain silti kirjoitan tälle

Juhannukselle tarinan.

Se liitetään kai bloginiaikakirjoihin,

sinne sen tänäänkin lähetin.

Keskikesän valoisimmassa yössä

Meitä on ollut aina,
tietäjiä, sekä sadunkertojia.
Meidät huomataan aina

silloin, kun aika on kypsä.

Jossain odottavat janoiset sielut

kaipaavat virvoittavaa sielunruokaa.

Keskikesän valoisimmassa yössä,

siinä kehrää magiantaitoinen viekas lukki.

Kehrää taikaverkkoa saalistamaan

pieniä hentoja keijukaisia.
Sisälläni kasvavat tarinat,

maanaikojen alusta.

Siitä, kun Suomenmaa nousi

merestä. Silloin elivät satujenhahmot

täydellä terällään. Haltiat hallitsivat,

peikot pelottelivat, ja metsät olivat

elämää täynnä.

Maahiset mahtailivat, vallasta

taistelivat valon, sekä pimeydenkansa.

Silloin synnyimme runojenlaulajat,

tarinankertojat.

Olimme paikalla, kun savupirteissä

ihmiset taistelivat elannostansa.

Niin kuluivat kauniit kesäyöt

vuosisatojen halki.
Tarinat jatkoivat suusta suuhun kulkuaan.

Kunnes osa niistä ylös kerättiin,

liitettiin Kalevalaan.

@ tanninen satu

Hautomossa oleva laulunteksti

Voit sanoa mitä haluat,

se minua koskettaa.

Sanasi minut iloiseksi jälleen saa.

Minä uuden laulun kirjoitan.

Nyt juuri tässä tällä hetkellä,

avaruus huutaa kysymyksen.

Tule vaan, sinua odotetaan,

tule rinnalleni kulkemaan.

Kesä on vallannut sydämen,

kaikuvat äänet askelten,

niiden parillisten.

Minä juoksen, taikka hidastan,

sinä olet siinä rinnallani.

Hyvin hellästi, hyvin hellästi

kuuluu kesätuulen ääni.

Se hunnuttaa kaipauksen sisälläni,

kohta Juhannus jälleen saapuu.

Valot sekä varjot kesän kanssa

villiin tanssiin käy.

Nyt on aika keijujen, sekä menninkäisten.

Käsi kädessä ne yhteiseen tanssiin

kesäyössä ryhtyvät, ei varjoista

pimeistä yhtään surullista päivänsädettä näy.

Juhannusruusut tuoksua huomaavaa

ilmaan viekoittelevasti keijujen käsillä ojentaa.

Valoisayö suurta rumpua peikot

Juhannuskokon takana puupalikoilla lyö.

Tule vaan, sinua odotetaan,

tule rinnalleni kulkemaan.

Kesä on vallannut sydämen,

kaikuvat äänet askelten,

niiden parillisten.

Minä juoksen, taikka hidastan,

sinä olet siinä rinnallani.

Hyvin hellästi, hyvin hellästi

kuuluu kesätuulen ääni.

@ tanninen satu

Kohti Juhannusta

Sisälläni lokkien ääni kiduttaa.

Kesä sisälläni haikeana huilunäänenä soi.

Juhannusviikko, pientareet täynnä

peikkoja, keijukaisia, menninkäisiä.

Kädessäni lujasti puristettuna on

sinun iso karvainen käsi.

Niin luottamusta tuovaa, lämmintä

tunnetta, keskellä luonnonhuomaa.

Minä elän keskellä armottomien kipujen.

Pois todellisuudesta lääkkeiden ansiosta

usein lipuen.

Haaveet elämässä hetken kantavat,

viimeinkin äiti lensi jonnekin kirkkauteen.

Olen edelleenkin kapealla

kirjailijan kivisellä tiellä.

Juhannusmieli ylittää minun

kirjoittavan kynnykseni.

Minne se alkukesä katosi minne meni?

Viimeisellä rannalla

Viimeisellä rannalla, varpaat märällä sannalla.

Elämän lipuessa viimeistä hetkeä kohti; hiipuvienhiilien lämmössä.

Minä elin niin kuin villijoutsen, palasin juurilleni.

Minne ne kaikki onnellisuuden vuodet pakeni, minne ne meni?

Aika ylitseni kulki, vuodet kasvoilleni vuolivat uurteitaan.

Minä tämän kärsimyksen kivun haluaisin saada jo pois kokonaan.

Olen valmista viljaa tuonenlautturi kuiskaa korvaani hiljaa.

Myoliinienarmeija sisälläni tahtoo jo valkoisen lipun nostaa,

taistelun tahdon jo luovuttaa.

Ego

Egonmaailma peilaa sen

lähettämäsi kuvajaisen.

Kuin bumerangi matkallaan,

hyvyys pahuus,

lähettämäsi palaa

lähtöpaikkaansa uudestaan.

Minä olen tällainen

oman egoni arvoinen.

Ei tarvitse esittää minun

mitään, matkaan länteen taikka itään.

@ tanninen satu