Hän

Lumistenviivojenvaltakunta

kaikkialla puhdasta valkoista

pumpulista lunta.

Minä olen se Aurora,

sadusta ruusunen,

näen yhtä samaa sadan vuodenunta

keskellä lumikinosten.

Aamuyöstä , unentunnelma

liikaa tiivistyi.

Mies epätoivoinen

joi maljan katkeran

se johti suuriin kyyneliin.

Ei millään aikaa vangituksi

saada voi, blues elämän

sisälläni kaihoisasti soi.

Hän oli se hän, joka

maailmassa merkitsi

minulle kaikkein enimmän.

Sitä tekee vieläkin,

tällä katkeralla tielläkin.