Tummuu varjot pimeydeksi yön.
Minä surullisen viikon matkaa
jatkan torstaihin käy tiimalasin
hiekka valuva.
Elämää on niin vaikea käsittää,
haaveet kaikki kuolivat,
ne syvälle jonnekin haudattiin.
Minä surullisen viikon
päätän päivään surulliseen.
Lauantaina tuonen lautturille
emo luovutetaan.
Niin aika kulki siihen hetkeen,
kun olen vanhin nainen
sukuni matroona,
mustassa suruharsossaan.
Nyt on ympärilläni sysimusta
surunaika täynnä kaipausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti