Ihmisen elämä

Muistatko samoin sen ihmisen elämän,

vai muistatko hänet aivan toisin.

On elämä pois hänestä kaikonnut,

ja ruumis haudattiin alle mullan.

Jollekin oli hän kallein,

jotakin joskus hymyllään hän

häikäisi, niin kuin kimallus kullan.

Minä sain hänestä ikuiset

vuotavat stigmat,

veljelleni oli hän kalleinta kultaa.

Äidin arkku tänään siunattiin,

huomenna se peitellään

mustaan multaan.

Minä runon vielä kirjoitan

lähetän sen tuonen lautturin matkaan.

Me emme tunne samaa surua,

kevätpäivän loistossa,

niissä valheellisten sanojen toistossa.

Minä mykän huudon

huudan huomiseen.

Tyhjä kirkko öisin nukkuu,

naakkojen äänet tuulen

öiseen ujellukseen kellotapulissa hukkuu.