Minä olen se sitkeä rotta,
laivarotta viimeinen.
Joka haaksirikon sattuessa
viimeisenä pelastuslautalle
sukeltaa.
Joskus öisin kuin laiva
myrskyn keskellä nitisee,
ja natisee. Pelottaa
sielussa laivarotan kapisen.
Laivassa yksinäisessä se
hiljaa pelosta vikisee,
ääneen sanoo ” minä vapisen”.
Jyviä, ja akanoita niitä
riittää ruuakseen.
Rotta toista silmäänsä raottaa,
ajantajun todellisuuden
hetkeksi kadottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti