Hän mummo laulaa aina falsettiin,
nenäänsä hiukan honottaa,
sitä aina odottaen yhdessä
kuunneltiin.
Me ollaan se ikuinen sielujenpari,
vintinhämärässä joskus tämä
liitto, kunnes kuolema meidät
erottaa siunattiin.
Läpi näiden vuosikymmenten,
sinun sanasi kuulen ,
hyvin muistan jokaisen.
Sen hetken muistettavuus,
aivojeni kiintolevylle
ikuisesti poltettiin.
Sinä olet mielessäni,
sinut sinne polttomerkittiin.
Minä muistan sinun pitkänvartalon,
joka kylkiluun kaaren pistävän.
Kerran elämässä oli
sellainen päivä,
ei koskaan enää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti