Riimejä vaihtelen,
valoja kaihtelen.
Pakkasen sylissä,
maailman kylissä.
Aamu on saapunut,
yön pimeys pois kaatunut.
Minä olen sanoja vailla,
näillä vierailla orpojen mailla.
Nainen niin väsynyt,
elämän muokkaama,
vielä vähän henki pihisee.
Aivoissa tyhjyys sihisee,
niin moni klisee,
ohi pyyhältää.
Sisällä vielä on sydän,
joka sykkii elämää.
Tämän vuoden maaliskuu,
jääkiteiksi pakkasen voimasta
puristuu.
Kevät se karkasi jonnekin,
tahdon sen viimein takaisin.
Joskus unessani,
minä tanssin niin kuin,
nainen onnellinen olisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti