En sitä teille osaa kertoa,
onko vielä kuinka
pitkä matka meillä finaaliin.
Minä virran yli unessani seilasin,
Kalmattaren peilistä kuvani
peilasin.
Niin kuuma oli kuumeen helvetti,
jäi siitä ajan tiimalasiin
palaneet
kiteet kiinni. Hän isäntä Manalan,
sisääni työnsi hiilihangon
hehkuvan.
Sain pillereitä käteeni,
ja ne nielläkseni join maljan
katkeran.
Toivoin aamuyön tuovan
ilmaa viileää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti