Piittaa pienistä minä en,
salaan kuivaan poskiltani
kyyneleen.
Niin paljon vahvuutta
minulle annettiin, kuin
tammipuun ylväs ryhti annettiin.
Vielä minua piiskaavat
myrskyt tätäkin raastavimmat.
Filosofi sen vahvan tammen kaarnan
alla, pohtii syntyjä syviä.
Erottelee akanoista jyviä,
miksi kuollut arkku auki
kuvataan?
Miksi mitä me elävät,
kuolleiden kuvista oikein
halutaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti