Minä jaksan aina soutaa,
verkot elämänmereltä noutaa.
Missään ei vaan en näe
sitä järkeä, saako siitä
yhtään viisautta ,jos syö palan
särkeä.
Kuinka monta melankolian
soppaa sisälläni ajan myötä
keitetään,
kuinka monta rukkasta
laiskuuden vuoksi
nurkkaan heitetään.
Vapaus on ainut sana,
joka kaikesta käteen jää.
Nyt on maaliskuu,
kohta syntymäni päivä
eteen ajantiimalasissa pyörähtää.
Nyt emon napanuora viimein
minusta irti katkaistiin.
Emoni kuoli, kohta hänet
haudataan.
Me meidän suvun naiset
viisi ruusua arkunpäälle
maanalle lasketaan.
Niskavuoren Heta
pääsee lepoon matkaansa
jatkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti