Oinaiden raivauskutsu

Se mykkyyden selkäranka poikki katkesi,

aloin taas vauhdilla kirjoittamaan

runosuoni auki ratkesi.

Väljillä vesillä riimien pesillä,

istuvat ne yksinäiset mandariinisorsat.

Pöyhistelevät höyheniään,

kevät se on aivan nurkan takana.

Joko huomenna kevät kuiskaa

korvaani villin oinaiden

raivauskutsun.

Joko puskemme sarvet yhteen,

sinä ja minä me oinaspari.

@ tanninen satu