Kello käy

Kello käy, kello käy,

ei määränpäähän suoraa

tietä missään näy.

On lasissani välähtänyt

viini elämän, ja korvissani

soi ääni loppuun soitetun iskelmän.

Vasta äsken huomasin kuinka

paljon voi joskus sanoa, ilman sanojakin.

Se on ääni musiikin,

joka päässäni soi niin kuin ennenkin.

Se yöni oli kummallinen,

kelloni tanssi kanssa viikatenaisen.

Hiljainen unenaika

tuuditti lastaan, sanoi surra et saa.

Vielä on hetki jäljellä aikaa,

ennekuin sinut kiedotaan

valkeaan palttinaan.

Maanpoveen haudataan.

Vielä jäljellä toivoa on öistä punaisen satiiniin.

Sinä öisin unessani sidot uumalleni

vyön punaisensatiinin.