Hautajaisten jälkitunnelmissa

Äiti, helmikussa delaa.

Pappi maaliskuussa arkun siunaa,

kädet yhteen liittäkää, rukoilkaa.

Oli silloin lauantai,

pakkasta riitti läpi Suomenmaan.

Minä lauluni käännän molliin,

unettomuus yön läpi minut soutaa.

Aamu vilustuneen naisen ylös noutaa.

Kohta tässä kai jo nokosille joutaa.

Kaiken elämä nurin niskoin kääntää,

minä lusikkaa sopassani vain uitan.

Tässä elämässä toiset siunaa tosiaan.

Minut neljällä tyttärellä siunataan.

Se on tyylipuhdasta matkaa,

korkokengät seuraavat toisiaan.

Joskus minusta kai mummo leivotaan,

pääsen kiikkutuoliin riimejäni

ruotimaan, lastenlapsia keinuttamaan.

Ennen pitkää lauluni taas duurissa

kai soi, nyt on vielä sunnuntai,

ja mollivoittoisesti sitä tänään vietetään.

Maailma kaiken nurin niskoin kääntää,

karjalankieltä mummo unessani vääntää.

Pappi unessani siunaa itseään,

minä leivän toivon pöydässämme

riittävän. Joskus lapsenlapsia

jonkun minulle siittävän.