Avaruudenkuoro

Tähdet avaruuden kuoroon

laulavat, kylmyys soi autiuden

hellyyttään. Tuuli vei kaiun

äänien jonnekin pois.

Sylissäni nukkuu pimeys yön.

Valvon alla kirkkaan tähtivyön.

Revontulet yhtyvät, lauluun yön.

Maa on autio, melkein rakkaudeton.

Maa ei tiennyt kuinka

yksinäinen onnellinen olla vois.

Sisälläni on rakkaus vuosisatojen,

se nukkuu keskellä

sammuneiden ajatuksien.

On tieni liian yksinäinen,

kai laulaa minulle kuiskaten avaruus.

Sen lohduttavan äänen

kuulla kai sisälläni hetken voin.

Tyhjyys se on ontto äänettömyys,

joka täyttää sielun yksinäisten.