Toistan, sanoja toistan, loistan,
tuskan poistan.
Sen jonnekin ulkoistan.
Niin vikkelä kielen
jaloistaan.
Hetken kukoistan,
Juicea lasiin,
maljani läikkyy joskus yli.
Niin se on yksinäisten paikka,
se pimeä kylmä yönsyli.
Kello käy, aika olkapäätä
koputtaa, kiire, kiire
jonnekin on.
Ei minua saa enempää
hoputtaa.
Meikkaa, meikkaa,
hiukset leikkaa ,
sitä suurta osaa hetken feikkaa.
Pukkaa keikkaa,
klovnin osa,
on nauraa, vaikka
suru maskin alla
puristaa kurkkua, kaulaa.
Tässä oravanpyörässä on
pyörittävä vauhdin mukana.
Unessa rakkani meni jo menojaan,
ja aamu taas valkeni.
@ tenninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti