Kipu liittyy toiseen kipuun,
kuume korkea ruumista kiduttaa.
Ei huomata hän voi sitä,
kuinka yöllä kuutamon loisteissa
kuin timantit kauniina helmeilevät
jäät.
Ne kaikki häneltä kuumeisessa
koomassa
näkemättä jäävät.
Maailmasta päiviä häviää,
ei päätä häntää siitä hänen
muistoihinsa
jäljelle jää.
Kipu sisälläni on niin kuin muisto
sinusta.
Kohta vihertää jo kevät,
sydämeni on surusta raskas,
olimme ne kaksi mandariinisorsaa
lensimme eri suuntiin.
En usko, että tapaamme enää
koskaan.
Haluaisin antaa pääni painua,
kyynelten ulos tulla,
olen vain niin kuumeesta kuivunut
pisaraakaan ei irtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti