Kansakuntaa paimentaa aivotonmies.
Vallasta ehkä EU syrjäytetään,
Suomi saadaan uudesti syntymään.
Siihen kiihkoon uutta pesääni
teen,
vuosikymmenet kasvattivat
rakkauden liian kestävän.
Sisälläni suonissani kierrätän
sitä polttavaa laavaa,
joka joskus suuren paineen
aikaan luoda voi.
Tyhjyyteen runojani ehkä
kirjoitan. Ne sanat ovat
sitä mantraa elämän.
Kahleet äitiini katkesi
yllättäen, minä vapauden tuulissa
haavoittuneena purjehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti