Minne piilottaisin nämä tunteet,
kun eteeni saavut niin aina liikaa
häikäisee.
Minä kaikin voimin yritän sinut
unohtaa, mutta aina väkisin
jossain kohdataan.
Hahmosi vanki olen,
niin kuin tyhjössä kulkisin.
On sisälläni sanat elämän
taikurin.
Ei tunteilla koskaan pelleillä
saa,
tahto ihmisen on tulla
rakastetuksi,
toista rakastaa.
Olet sisälläni se heleä
keväänhuilunääni.
Minä edessäsi olen ääneltäni
mykkä,
sanallisesti minä sinusta
kirjoitan;
tuhat runoa rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti