Translate

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vuosien patinaa



Minulla on vieläkin jäljellä
se lapsen suoruus.
Siltikin vaikka monen vuosikymmenen
takana on se aika, nuoruus.
Se jäi sisälle minun aivoihin.
Minä vilpittömästi rakastan,
näitä sanojani läheisilleni ojennan.

Itselleni joskus sanoistani kai rakensin sen häkin,
tiukan vankilan.
Sisälläni aina on se hetki päivisin,
kuin äiti muistelee tyttäriään.
Ne minulle jäljelle jäivät vuosista eletyistä,
hetkistä menneistä.
Rakkaus sinuun jäi sisälleni asumaan,
olin vain saari ystävyyden
sinun kartallasi.
Joskus välillämme koettaa se hetki telepatian.
Silloin minulle soitat, rakkauttasi vannot
maailman tappiin kestävän se sanot.


@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto