Nälkäni unelmillani aina sammutan.
Se on faktaa elämän,
tänään elämästä ymmärrän
ehkä enemmän.
En jaksa enää edes valittaa.
Keväänvalo häikäisee, käy silmiin
sinne pimeään tunneliin
minne minut kahlehditkaan.
Maailman ,ja näkymättömyyden
rajalla, sieluni toista sielua
luoksensa haluaa noutaa.
Niin minä kerta kerran jälkeen
täytyn sanoilla ulos karkaavilla,
tyhjyyden täyttyessä.
Kevät keskellä ihmisten
keikuttaa pyrstöä västäräkin.
Vähän vielä aikaa odottaa,
kohta on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti