Maailma on hetken hiljaa,
minä en ole ollenkaan väsynyt.
Minulla on hyvä olla nyt.
Kirjoitan elämästä uuden laulun.
Pieni hetki, ja se voi vetää
maton jalkojeni alta.
Hetki, pieni hiljainen,
hetken hyvä olla.
Minulla on sisälläni olo lämmin.
Vieläkö me jossain kohdataan?
kunnes tähtien radat ovat
kohdallaan.
Tahtoisin sinut tietävän
sanat nämä, sinulle ne kirjoitan.
Sanoista niin kuin helmen
nauhaan, nyt pujotin.
Minä en itke nyt, ei silmäni
peity kyyneliin, vaikka sinua
kaipaan niin.
Jossain ehkä on paikka missä,
rakkaus kukkaan puhkeaa.
Minä en kanna hennoilla
harteillani
tätä koko maailmaa.
Olen vain se runotar, joka
riimejä, sointuja tanssittaa.
Aika kulkee myrskyn lailla, joskus
kiiruhtaa. En määränpäätäni
voi tietää, en aavistaa tietä
kohtalon.
Sydämessäni asuu vain maailman
ihanin rekkamies.
Muistot sinusta, saa sanani
lentämään.
Ne ovat kuin perhoset, kesäisellä
tiellä matkalla omaan kohtaloon.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti