Kaipaus

Pimeys hiljaa hiipii ruutuikkunaan.

Minä hiljaa sille kumarran,

ilta illan jälkeen ymmärrän

sitä aina yhä enemmän.

Linnunradan laidalla, sinua yhä

ikävöin, joka vuorokauden aikaan,

päivin sekä öin.

En sinua usko enää koskaan näkeväni,

se tunne kasvaa, voimistuu sisälläni.

Ilta illalta hämärässä näen aina paremmin,

yhä paremmin.

Kuiskaan tähdille, sen rakkauteni sinuun,

sitä sisälläni vaalin suojellen.