Kauneus on katsojan silmissä.
Kuuloelimissä äänesi harmonia, se
aiheuttaa
minulle vain kuuntelemisen harhaa.
Äänesi imelä hurmaavuus, lupailee
aina naisille ruusutarhaa.
Tänään minä kirjoitan,
pienen hetken vikisen.
Saanko aikaan sen, pienen runon
vaivaisen, luonko riimin hikisen.
Minä katselen elämässä vain
pimeille kujille kätkettyjä
varjoja.
Se aurinkoinen hetki pieni koittaa,
joka sisäistä menninkäistäni
voi hetken sokaista.
Keskiviikko keinuen astuu
viikkoni keskelle.
Se on kuin pyrstö västäräkin.
Elämässä vielä roikun minäkin.
Tunnen tänään olevani yksinäisistä
yksinäisin. Se tunteen sisältäni
tänä aamuna löysin.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti