Minä tunnen polut oman tieni,
olen nainen suuri, taikka
tyttö pieni. Ei elämääni
ohja mikään hurmos, ei mikään
temppuliemi.
Minä omin horjuvin jaloin,
jatkan seisomistani.
Kirjoitan runon, milloin mistäkin.
Tämän maailman tuulissa,
olen se levoton perhonen.
Lennän hetken voimakkaasti
pyörien. Tuulia vastaan me
tuulimyllynsiivillä, vertauskuvilla
taistellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti