Tänään elämästä ymmärrän enemmän.
Taas tänään huomasin vuosieni
juoksun.
Odotan kevään kukkientuoksua.
Janoni jo sammui elämän nektariin
pois.
Maistoin tilkan verran liikaa,
maljasta katkeruuden.
Tahtoisin enää olla vain se
taivainen
tähdenlento. En tahdo enää tähtenä
loistaa taivaalla. Osani kyllä
tiedän,
juonen elämän ehkä ymmärrän.
En muista enää vuorosanojeni
repliikkejä.
Olin joskus rakkaudenorja, nyt
katkeruus vain sisälläni
lämmittää.
Ei kukaan, ei koskaan saa enää
minun karismaani, minun tähteäni
loistamaan.
Tänä keväänä vain tuuli
jäätävänkylmä on,
valo kelmeä tumman tunnelin päässä
hohtaa.
En valita, kerron vain kaiken
kattavan totuuden.
Kauan sitten opin, sen mitä onni
on,
lupauksia toteuttamattomia.
Se kuolleiden kielillä vain laulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti