Mies on niin komea, silmiä
häikäisee.
Rantaan, kun hän kävelee
kaislatkin kumartavat.
Mihin loppuu elämässä kohtuus,
mistä alkaa sen häiritsevä
kauneus.
Minne rakkaus juurensa upottaa,
siellä kaipaus kasvaa, värjää
iltaisin taivaanrannan purppuraan.
Niin helmeilevät sisälläni
muistot,
kuin kastepisarat ruusujen
terälehdillä.
Yhtä huumaavaa kuin tuoksu
ruusujen,
ovat tuoksut rakkauden.
Minä sinulle sydämeni menetin,
en koskaan sitä saanut takaisin.
Ken rakkautta kantaa sisällään,
hän askeleensa jäljet saa lämpöä
hekumaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti