Aamu minut karkealla kämmenellään
herättää päivää kohti kulkemaan.
Uninen on sielu sisälläni, väsymys
vällyjen alle kutsuu uudestaan.
En silti jouda enää petiin
nukkumaan.
On kiire herätä, nähdä kaikki
sävyt elämän.
Minä aamurunon kirjoitan,
blogiin aika se mennä jo on.
Minä ylös nousin, olen yön jälkeen
uneton.
Minulla on taito vajota outoon
uneen,
todistavasti olen fyysisesti
hereillä.
Herkistynyt mieleni, hahmottaa
elämästä
kaikki sävyt, vivahteet.
Sukupolvilla ovat aivan erilaiset
kokemukset.
Minä sisälläni kaipuun karavaania
ruokin ,
ikävä se on hurmioista
kuolettavin.
Joensuussa kesä tuli jo, se on
hetkisen
täällä tänään nyt. Hetkisen on
täällä läsnä,
niin kuin minäkin.
Nälkää elämän, himoa hitusen,
hetkiseksi minä herään,
unenrippeet
kesäksi pois silmistäni kerään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti