Me oltiin ne koulutyttö, sekä
poika
jotka pussailivat aikoinaan
kadulla.
Ei ollut täysin onnellinen loppu
sillä sadulla.
Silti me oltiin niin kuin
prinsessa, ja prinssi.
Oltiin yhdessä sinun viimeisellä
rannalla,
sain sinulta muistoksi
huomenlahjan.
Cameekoru jota äitisi kantoi,
kujilla kohtalon.
Alaston sydämeni silloin oli,
kun aika rakkautemme valjasti
koskesta kuohuvasta.
Tyyneksi satamaksi muutti
pauhaavan kosken.
Meidän yhteinen aikamme,
se loppui kesken.
Sinä niin toivoit tiemme
alttarille
johtavan, päälleni puvun valkoisen
hohtavan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti