Rakkauden tähden käänsin sen
toisen poskenkin.
Hävitin kaiken järjellisyyden,
vaelsin hiekkadyyneillä Saharan.
Tein aikamatkan, kaipuun, sekä
ikäväni kautta.
Huominen, se on liian yksinäinen.
Minä liian itsepäinen,
sinut unohtamaan.
Olin se yksinäinen tähti,
salatussa varjossa Otavan.
Paikassa, josta kukaan ei
soisi ketään löytävän.
Vaeltavat ajatukseni, kiertävät
ympyrää, nimeesi sinun aina
tiedän sen ympyrän sulkeutuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti