Vanhojen naisten on hankala
luoda uusia parisuhteita.
Eikä nainen tunne itseään ehyeksi,
kun elämä selkänsä kääntää,
ja hänelle pyllistää.
Hetken on henkeä raastavaa,
päivät pyöriviä se on haastavaa.
Minä lyriikkaa lypsän,
runoissa soinnussa se lirisee,
kesä ja lintujen äänet soi
kauniina,
se on klisee.
On elettävä huolella,
istuttava amorin- nuolella,
minne se sitten osuukaan,
että rakkaus sattuu paikkaan
oikeaan.
Minä en tunne itseäni enää
naiseksi, vaan rakkaudenpakolaiseksi.
Kuka on hän, joka sisälläni
runoja kirjoittaa.
Patajätkä sanoo aina tavatessa
minua elämänsä naiseksi,
mutta olen viinapulloa halvempi.
Viina voiton hänelle minusta aina
vie,
se on oleva minun kohtalo minun
elämän tie.
Hetket ovat traumoista kankeita,
minä istun taas valmiina amorin-nuolella.
En odota enää sen osuvan minnekään.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti