Jälkeen rakkauden

Herkkinä hetkinä rakkautta riitti.

Piru selkäni takana ansojaan viritti.

Totta se vain on, rakkaus synnyttää

vain elämän. Elämän alun jälkeen,

usein rakkaus kauas häviää.

Poikasiaan vain suojelee nainen,

niin kuin joskus mieskin.

Siinä lapsien myötä, kylmenee

moni lemmenlieskin.

Amor ilkkuen nuoliaan ampuu,

harhaan vain kukaties.

Seisoin joskus edessä alttaritaulun,

siinä yhdessä polvistuttiin.

Ikuista rakkautta toisillemme vannottiin.

Sen jälkeen alkoi yhteinen matka

kuoppainen. Se tie päättyi kevääseen

routaiseen. Niin katkesi se yhteinen

kyyneleinen tie. Sen jälkeen

päivä uusi jokainen vain kohti kangastusta

vei. Tielleni toi kohtalo vielä uuden

rakkauden, joka kesti yli vuosikymmenen.

Kitui sekin liekki savuten,

sammui syntymään kaksosten.

@ tanninen satu