Oli sanasi vain pelkkää helinää.
En niitä enää niitä kuule,
en sinua edessäni nää.
Silti en pakoon pääse tätä
loputonta ikävää.
Sanoja, sanojen jälkeen,
hyppy tietoisuudesta toiseen.
Läsnäoloa, kuuntelemisen taitoa.
Mielipide kuulemastaan,
kadottaen itsekkyyden
asettamat raja-aidat.
Kiire, pois se minusta.
Siltikään en koskaan osaa sinulle
kertoa rakkauttani oikealla
tavalla.
Niin että ymmärtäisit sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti