Kuuntelen kuiskaukset
hiljaisuuden.
Niissä kuulen äänen uuden.
Nyt näen koko maailman kirkkauden
silmilläni. Sinä ja minä, ei
paluuta
menneisyyteen ole enää.
Huominen, se on uusi tie,
uusi mahdollisuus eteenpäin meitä
täällä vie.
Kokomaailmalle, niiaan, sinä
kumarrat
minut tanssiin rakkauden.
On elämässämme hetki yhteinen,
se voi olla alku uuden rakkauden,
tai hetki viimeinen.
Kuiskaa korvaani se pysähtynyt
hiljaisuus.
Ääni sillä on aivan uus,
uusi päivä, uudet seikkailut
edessämme on.
Puhaltavat edessämme raikastavat
myrskytuulet kohtalon.
Nyt voin nähdä sokeutumatta
auringon.
Olen tytärpäivänsäteen, sinä
äänetönvarjokuutamon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti