Kansanjoukossa kasvot nään,
miljoonien joukosta,
sinut tunnistan.
Silmäni ummistan,
jo kaikuu ajatuksissani hymnirakkauden.
On kaiho kova sana, kaipaus mahdoton.
Nuo kädet hellät herätellä,
ja sydän yksinäinen;
maailmalla yksin vaeltaa.
Tämän taivaan alla,
ei toista ole, joka sydämeni
vallattomaan laukkaan saa.
Rakkaus, se kukkaan puhkeaa.
Ruusuntuoksu, unenjuoksu
levottomat kaiut kantaa saa.
Rakkaudesta rampanainen,
sanamiekkaa teroittaa,
kirjoittaa, ottaa kantaa
maailmaa sanoin sekoittaa.
Hienosti sanottu!
VastaaPoistaJa kevät tulee mieleen,
ja nuoruuden ajat....
taas lempeät tuuleet maassa
lehmät ja lampaat haassa
muuttolinnut palaavat
nyt mummo ja vaari toistaan halaavat!