Jalat kevyin askelin ei aamunrantaan käy.
Unenaika raskain, ei kauan täällä näy.
Jo saapui aamu viimeinkin, ja silmiäni hieron.
On aika nousta, viritellä runojousta.
On varpaat arat jaloissani,
ja kihti niitä vaivaa.
Nyt täytyy taasen jostakin
särkylääke kaivaa.
Jalkani kovin kavalat,
kai kokoyön taas juoksi,
kengät uudet mukavat
päivän hyvin kantaa.
Yö taas se saapuu tänäänkin,
ja varpaat kovin kipeät
juoksee unessani kohti taivaanrantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti