Ei nyt, kun meren viimeinen majakkakin
on syttynyt.
Minä vetäydyn yksin pimeyteen,
siitä suojamuurin teen kilveksi
yksinäisyyteen.
Suljen viimeisen vapaan ikkunan,
pois ympäriltä suljen valonmaailman.
Vielä on aikaa olla kippurassa peiton alla,
vielä yksinäisyydestä nauttia maankamaralla.
On aika pimeyden, sekä aika valonmaailman,
on aika rakkauden, sekä aika kuoleman.
Yön varjoissa nyt kulkea mä saan,
kunnes kevät koittaa,
saa purot virtaamaan.
Sitten koittaa oinaanaika,
uudistaa taas kevääntaika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti