Elämä

Minä tulin, minä olin,

minä myrskyt mykistin.

Karit kovat kiersin,

myllynkivi kaulassa

hölmönä mä hiersin.

Taoin kilpaa kanssa sammon,

elämänjuoksupyörään sain kammon.

Oravanpyörästä hyppäsin pois,

vapaana, kirjailijana parempi mun elää ois.

Olen heinäsirkkanainen,

vapaa villi karjalainen.

Runonlaulajilleko lien sukua,

itkuvirsinaisille kirjoittelen surupukua.

Ehkä elän, ehkä kuolen,

virittelen jouseen nuolen.

Siitä kyllä pidän huolen,

että lepään tuolla puolen.

Anna armo ajatuksilleni,

leipä tuo lasteni suuhun.

Vedä kurttu, soita sello,

kilkattele lehmänkello.

Aittapolullansa näen Miinan

Äkkijyrkän taidenaisen

taistelijan Suomenkansan

elämä hänelle kivireen

laittoi kiskottavaksi.

Laittoi liikaa siihen kuormaa,

antoi ajan ankaran.

Sille työlle taiteelliselle

annan suuren kunnian.